Liikaa mitä tahansa on myrkyllistä. Televisio voi passivoida, mutta se voi toisaalta toimia myös päinvastoin luoda yhteisiä keskustelun aiheita ja materiaalia luovaan toimintaan. Esimerkiksi lapset osaavat kehitellä lukemattomia leikkejä katsomiensa ohjelmien perusteella. Televisio ei saisi olla lapsenvahti tai leikin korvike, vaan innoittaja.
Yle Areenassa voi käydä katsomassa tv-ohjelmia vuosikymmenien takaa. Katso ainakin yksi näyte Niksulan TV -ohjelmasta ja valitse toinen seuraavista:
1. Kirjoita blogiisi pohdintaa seuraavien kysymysten pohjalta.
- Mitä lastenohjelmia sinä katsoit pienenä? Mikä oli suosikkisi?
- Kehititkö leikkejä ohjelmien pohjalta? Näkyivätkö katsomasi ohjelmien aiheet muuten leikeissäsi?
- Millaisia lastenohjelmat ovat mielestäsi nykyään?
- Vertaile esimerkiksi YLE:n Pikku Kakkosta johonkin maksukanavan lastenohjelmaan. Mitä huomaat?
2. Haastattele jotakuta, joka on syntynyt 50-60-luvulla. Raportoi blogiisi vastaukset ja lyhyesti omaa pohdintaasi aiheesta. Muista kysyä lupa mahdolliseen nimen käyttöön.
- Millaisia lastenohjelmia hän muistaa katsoneensa lapsena?
- Nousiko jokin TV:n hahmoista idoliksi?
- Mitä hän katsoi vanhempana? Entä nyt?
- Seuraako hän nyt jotain TV-sarjaa?
- Onko hänellä TV-idoleita?
